Työelämässä oppimisvaikeuden tuki voi lähteä yksinkertaisesta kysymyksestä ja avoimuudesta erilaisille tavoille toteuttaa työtä. Muun muassa tämä näkökulma tuli ilmi useamman puhujan toimesta Kuntoutussäätiön avoimessa Oppimisvaikeuksien kanssa työelämässä -koulutuksessa, joka oli suunnattu aiheen parissa työskenteleville ammattilaisille.
Tuki työelämässä ei vaadi diagnoosia, vaan tietoa ja ymmärrystä
Neuropsykologi Johanna Stenberg muistutti puheenvuorossaan, että oppimisvaikeuksien kohtaaminen ja huomiointi työssä ei tarvitse diagnoosia. Diagnoosia tärkeämpää on tunnistaa yksilölliset tarpeet ja löytää mahdollisuudet tukea. Stenberg myös huomautti, että oppimisvaikeuksia kokevat törmäävät usein työelämän automaattisiin oletuksiin: kaikkien odotetaan hahmottavan intrat ja pilvipalvelut, hallitsevan Excelit, kirjoittavan sujuvasti kuuntelun lomassa ja reagoivan nopeasti monikanavaiseen viestintään. Tämä ei kuitenkaan kaikilta suju ja automaattiset oletukset voivat aiheuttaa oppimisvaikeuksia kokeville merkittäviä työssä pärjäämisen ja etenemisen haasteita, mikäli vaikeuksia ei uskalleta ottaa esille. Turvallisuuden tunnetta pitää tietoisesti herätellä ja kasvattaa työympäristössä, jotta keskustelu on mahdollista. Mikäli työyhteisössä osataan huomioida erilaiset oppimisen tavat ja tarpeet, jokainen todennäköisesti hyötyy – oli diagnoosia tai ei.
Apuvälineet hyödyttävät parhaimmillaan työyhteisössä aivan kaikkia
Erilaisten oppijoiden liiton erityisasiantuntija Riikka Marttinen esitteli puheenvuorollaan oppimisvaikeutta helpottavia konkreettisia apuvälineitä. Usein näistä apuvälineistä hyötyvät työyhteisöissä kaikki. Esimerkiksi tauotuskulttuuri, kuulokkeiden käyttäminen, video-ohjeet, viestinnän selkeyttäminen tai rauhalliset työskentelytilat ja sermit: nämä kaikki apukeinot auttavat keskittymään, helpottavat informaation omaksumista ja vähentävät kuormitusta oli oppimisen ja keskittymisen haastetta tai ei. Marttinen korosti myös puheenvuorossaan sitä, että useimmiten paras tuki työyhteisössä ei ole tekninen väline vaan toinen ihminen, jonka kanssa voi avoimesti pohtia ratkaisuja ilman pelkoa leimautumisesta.
Tiedon puute on suurin este keinojen löytämiselle
SOK:n Mika-Jussi Mononen painotti puheenvuorossaan, miten työnantajan asenne ja tietämys vaikuttavat siihen, kuinka paljon ratkaisuja ja sopeutuksen keinoja halutaan löytää. Ilman työnantajan omaa kokemusta tai tuntemusta oppimisvaikeuksista ilmiö voi jäädä työyhteisössä näkymättömäksi eikä tahtotilaa avoimuudelle löydy.
Todellisuudessa pienetkin sopeutukset voivat tuoda suurta hyötyä koko työyhteisölle ja vaikuttaa positiivisesti kulttuuriin. Jotta tähän päästään, tarvitaan tietoa, avointa keskustelua ja tahtoa. Yhteisen kielen löytäminen tarkoittaa sitä, että ymmärrämme, miksi tuki on tärkeää – ei vain työntekijän, vaan myös tulosten ja organisaation menestyksen näkökulmasta.
Keskusteluyhteys työnantajan kanssa tärkeää
Työterveyspsykologi Lotta Tynkkynen toi esille puheenvuorossaan, että oppimisvaikeuksiin liittyviä tutkimuksia voidaan tehdä työkyvyn arvioinnin osana myös työterveyshuollossa. Tynkkynen muistutti, että työelämässä tuki oppimisvaikeuksiin liittyen ei ole yhtä automatisoitunutta ja näkyvää kuin kouluissa, eikä moni työntekijä edes tiedä, että voi olla oikeutettu työn muokkaukseen. Parhaassa tapauksessa työnantaja on mukana yhteistyössä työterveyden kanssa ratkomassa sopeutuksen keinoja jo varhaisessa vaiheessa. Tuen normalisointi ja tiedon lisääminen myös työterveyden kentällä voisi auttaa monia työterveyden ammattilaisia tukemaan oppimisvaikeuksia kokevia entistä tehokkaammin osana työterveyden palveluita.
Koulutuksen loppua vauhditti kokemusasiantuntija, joka toi oman näkökulmansa aiheeseen. Henna Hännikäinen kertoi elämäntarinaa oppimisvaikeuksien kanssa työelämän eri vaiheissa. Hän painotti työnantajan suhtautumisen merkitystä ja keskusteluyhteyden tärkeyttä: oppimisvaikeudet tuovat työssä suoriutumiseen vaikeuksia, mutta usein myös kiistattomia vahvuuksia, joiden hyödyntäminen on uteliaisuudesta ja keskusteluyhteydestä kiinni.
Kirjoittaja
Henna Väänänen
Psykologi
Kuntoutussäätiö
