Mielen hyvinvointi ja oppiminen

Mielen hyvinvointi ja oppiminen

Mielen hyvinvointi ja oppiminen ovat yhteydessä toisiinsa. Mielenterveyden ongelmat voivat vaikuttaa väliaikaisesti ihmisen tiedonkäsittelyyn ja oppimiskykyyn. Ne voivat haitata myös toimintakykyä eri tavoin ja siten vaikeuttaa opiskelua. Tutkimusten mukaan oppimisvaikeudet lisäävät riskiä mielenterveyden ongelmiin. Ne lisäävät myös riskiä heikkoon koulutukseen ja matalaan tulotasoon, jotka voivat puolestaan lisätä mielenterveyden ongelmien riskiä.

Oppimisen vaikeuksiin voi liittyä esimerkiksi stressiä, jännitystä, pelkoa, ahdistusta ja häpeää sekä epäonnistumisen ja erilaisuuden kokemuksia, kiusatuksi tulemista ja minäpystyvyyden laskua. Oppimiseen liittyvät kielteiset ajatukset, tunteet ja kokemukset voivat johtaa oppimistilanteiden välttelyyn. Välttely on inhimillistä, mutta sen myötä pienetkin onnistumisen kokemukset voivat jäädä saamatta ja omat vaikeudet saattavat tuntua entistä suuremmilta.

Onnistumisen kokemukset jollakin elämänalueella sekä hyväksyvät ja kannustavat ihmissuhteet auttavat helpottamaan oppimisen vaikeuksiin liittyviä haasteita. Lue lisää mielen hyvinvoinnin tukemisesta.

Stressi

Stressillä tarkoitetaan valpastumista ja vireyden kasvua tilanteissa, joissa koetaan tarvetta ponnistelulle tilanteesta selviytymiseksi. Stressi kiihdyttää sympaattisen hermoston toimintaa, mistä syntyy monenlaisia kehollisia tuntemuksia, kuten sydämen sykkeen kiihtymistä, hengityksentihentymistä, lihasten jännittymistä ja verenpaineen kohoamista. Joillekin stressi voi aiheuttaa vatsaoireita, huimausta tai särkyjä.

Sopiva määrästressiä auttaa toimimaan haastavassa tilanteessa ja parantaa suoriutumista, mutta pitkäaikaisella stressillä on haitallisia vaikutuksia fyysiseen ja mielenterveyteen.

Stressi voi haitata oppimista monella tavalla. Voimakas tai pitkäaikainen stressi voi heikentää keskittymistä ja muistin toimintaa. Stressi voi vaikeuttaa nukahtamista tai huonontaa unenlaatua, ja puutteet unessa voivat heikentää oppimista. Pitkittynyt stressi voi johtaa uupumiseen, johon liittyy kiinnostumattomuus asioihin.

Jännittäminen

Jännittäminen joissakin tilanteissa kuuluu lähes kaikkien ihmisten elämään. Monet jännittävät esimerkiksi esiintymistä, koetilannetta, työpaikkahaastattelua, kokouksia tai vieraalla kielellä puhumista. Jännittäminen kertoo usein siitä, että asia on itselle merkityksellinen. Jännitys ei ennusta huonoa suoriutumista, vaan sopiva jännitys usein parantaa suoriutumista nostamalla vireystilaa.

Siihen, kuinka herkästi jännittää, vaikuttavat sekä synnynnäiset ominaisuudet että ympäristö ja aiemmat kokemukset. Jännittämisen tuntemukset voivat vaihdella eri ihmisten välillä. Yleensä jännitys tuntuu kehossa muun muassa pulssin kiihtymisenä, hikoiluna, vapinana ja vatsaoireina.

Oppimisen vaikeuksiin liittyy usein sosiaalista jännittämistä. Oppimiseen liittyviin suoritustilanteisiin kuten kokeisiin tai tentteihin voi myös liittyä jännittämistä, jolloin näitä tilanteita saatetaan välttää. Jos jännittäminen tuntuu epämiellyttävän voimakkaalta ja alkaa rajoittaa elämää, kannattaa harjoitella keinoja jännittämisen säätelyyn.

Jännittämisestä ei tarvitse pyrkiä kokonaan eroon. Sen sijaan kannattaa oppia tunnistamaan ja sietämään omaa jännittyneisyyttä ja kehon vireytymistä. Jos oman jännittämisen oireita (kehon vireytymistä) säikähtää ja alkaa tarkkailla niitä, oireet yleensä voimistuvat. Tällöin jännittämisestä voi syntyä voimistuva kehä, joka rajoittaa elämää. Kun pystyy hyväksymään, että jännittää, oireet usein lievittyvät.

Ahdistus

Ahdistus on tavallinen tunne, jota lähes kaikki kokevat silloin tällöin. Se liittyy usein johonkin vaaran tunnetta tai voimakasta huolta aiheuttavaan tilanteeseen. Ahdistuksessa keho ja mieli valmistautuvat selviytymään vaaraa aiheuttavasta tilanteesta tai pakenemaan.

Kehossa ahdistus tuntuu esimerkiksi kiihtyneenä sydämensykkeenä, hengityksen kiihtymisenä, vatsaoireina, hikoiluna ja lihasjännityksinä. Ahdistukseen voi liittyä nukkumisvaikeuksia, keskittymisvaikeuksia ja ärtyneisyyttä. Ajatusten tasolla ahdistus voi tuntua vaikeutena rauhoittua, ja huolestuttavat asiat voivat olla jatkuvasti mielessä.

Ahdistus voi olla hyödyllistä, jos se auttaa ratkomaan tilannetta ja toimimaan ahdistusta aiheuttavasta tilanteesta selviytymiseksi. Jos ahdistuksen tunne on liian voimakas tai jatkuu pitkään, se voi haitata toimintakykyä ja heikentää oppimiskykyä ja muistia. Jos ahdistuneisuus ei liity pelkästään stressaavaan elämäntilanteeseen ja se jatkuu pitkään (yli puoli vuotta), se voidaan luokitella ahdistuneisuushäiriöksi.

Ahdistus vaikuttaa tiedonkäsittelyyn ja oppimiseen. Voimakas ahdistus voi aiheuttaa lukkiutumisen tunnetta ja kokemusta, että mieli on tyhjä. Ahdistuneena ajattelu voi keskittyä huolien käsittelyyn, jolloin kapasiteettia ei riitä uuden oppimiseen.

Jos oppimistilanteet itsessään tuottavat ahdistusta, niitä saattaa alkaa vältellä. Ahdistavien tilanteiden välttely on ymmärrettävää, mutta välttely vähentää mahdollisuutta oppia ja tekee oppimistilanteista entistä hankalampia ja ahdistavampia. Matematiikka-ahdistus ja lukemisahdistus ovat esimerkkejä opiskeluun liittyvästä ahdistuksesta. Osa voi kokea myös testiahdistusta, jolloin kokeista ja tenteistä saattaa suoriutua heikommin kuin mihin oma osaaminen muuten riittäisi.

Masennus

Masennus on yleinen mielenterveyden ongelma. Noin viidesosalla ihmisistä on elämänsä aikana masennusta. Masennuksessa keskeisiä oireita ovat vähintään viikkoja jatkuva matala mieliala, mielihyvän ja mielenkiinnon puute sekä voimavarojen vähyys. Masentunut on usein voimakkaan itsekriittinen ja kokee häpeää, syyllisyyttä sekä itsetuhoisia ajatuksia. Masentuneena unen laatu yleensä heikkenee ja ruokahalussa tapahtuu muutoksia. Masennukseen liittyy usein päättämättömyyttä, keskittymiskyvyttömyyttä, hidastumista ja toisaalta kiihtyneisyyttä. Masentuneella toimintakyky heikkenee yleensä sitä enemmän mitä vakavampi masennus on.

Masennuksen taustalla voi olla useita tekijöitä. Hankala elämäntapahtuma tai pitkäaikainen kuormitus voi johtaa masentumiseen. Perinnöllisyys ja jotkin persoonallisuuden piirteet lisäävät riskiä masennuksen puhkeamiselle. Jotkin somaattiset sairaudet vaikuttavat suoraan mielialaan, jolloin sairauden hoitaminen parantaa myös mielialaa. Vakava sairastuminen on myös elämänkriisi, josta voi seurata masennusta.

Masennukseen liittyy tyypillisesti tiedonkäsittelyn vaikeutta, kuten muistivaikeuksia ja tarkkaavuuden pulmia. Siten masennus voi vaikuttaa oppimiskykyyn. Masennus vie henkisiä voimavaroja, jolloin niitä ei riitä uusien asioiden opetteluun. Masentuneena mieli voi myös täyttyä huolista, jolloin kuultu ja nähty voivat jäädä tallentumatta muistiin. Masentuneena myös toiminnanohjaus usein heikkenee. Se voi näkyä tiedonkäsittelyn hitautena ja jumiutumisena. Toiminta voi myös häiriintyä tavallista herkemmin. Useimmat tiedonkäsittelyn pulmat korjautuvat masennuksesta toipumisen jälkeen. Se saattaa tapahtua kuitenkin viiveellä.

Itsetunto

Itsetunto on perusvarmuutta siitä, että on arvokas ja hyvä juuri sellaisena kuin on. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, odottaa saavansa myös muilta hyvää kohtelua ja arvostusta. Itsetunto voi vaihdella kokemusten kuten onnistumisten ja epäonnistumisten tai vastoinkäymisten myötä ja eri tilanteissa. Itsetunto ei ole sama kuin sosiaalinen rohkeus, ulkoinen menestyminen tai itsensä näkeminen vain myönteisessä valossa.

Hyvään itsetuntoon liittyy luottamus omiin kykyihin, mutta myös itsensä arvostus ilman suorituksia ja saavutuksia. Heikkoudet, pettymykset tai epäonnistumiset eivät romuta käsitystä itsestä, vaan ne voi hyväksyä ja niiden kanssa voi työskennellä. Hyvä itsetunto on tärkeä voimavara, joka suojaa kohdattaessa vastoinkäymisiä. Ihminen, jolla on hyvä itsetunto, muistaa myös vastoinkäymisissä, että ei ole kokonaan huono ja epäonnistunut. Hyvä itsetunto on yhteydessä tyytyväisyyteen omaan elämään, vahvistaa tunnetta oman elämän hallinnasta ja vaikuttaa myönteisesti mielialaan.

Matalaan itsetuntoon liittyy ajatus siitä, että on muita huonompi. Omat haastavat piirteet nähdään korostuneina, eikä hyviä ominaisuuksia itsessä huomata. Jos itsetunto on kovin matala, on hankala motivoitua yrittämään, koska epäonnistuminen tuntuu todennäköiseltä. Jos itsetunto on matala, hakeutuminen esimerkiksi uusiin tilanteisiin saattaa olla hankalaa, koska epäonnistuminen voi tuntua liian suurelta uhkalta. Matala itsetunto on riski mielialapulmille ja ahdistuneisuudelle sekä sosiaalisten tilanteiden pelolle.

Kenelläkään ei ole täydellistä itsetuntoa tai ei itsetuntoa ollenkaan. Itsetunto voi olla esimerkiksi matala liittyen oppimiskykyyn, mutta samaan aikaan korkea liittyen ihmissuhteisiin tai itsestä huolehtimiseen. Itsetuntoon liittyy erilaisia taitoja, joita voi harjoitella ja vahvistaa.

Itsemyötätunto

Itsemyötätunto tarkoittaa ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseen. Itsemyötätuntoinen asenne on yhteydessä muun muassa elämäntyytyväisyyteen ja kykyyn kohdata vastoinkäymisiä lannistumatta. Itsemyötätuntoon liitetään seuraavat asiat:

Ystävällisyys itseä kohtaan: Kun ystäväsi kohtaa vastoinkäymisiä, todennäköisesti lohdutat ja rohkaiset häntä. Entä kun itse epäonnistut tai kohtaat vaikeuksia, kohteletko itseäsi lämmöllä ja ymmärryksellä vai syyttäen ja moittien? Itsekriittinen asenne yleensä pahentaa olotilaa, kun taas armollisempi ja huolehtivampi suhtautuminen itseen mahdollistaa tasapainoisemman olotilan ja edesauttaa  ratkaisujen pohtimista. Esimerkiksi jos väsymykseen ei suhtaudu itsemyötätuntoisesti vaan syyttää itseään ja vaatii itseltään liikaa, se voi johtaa lopulta uupumiseen.

Yhteinen ihmisyys ja yhteenkuuluvuus: Haavoittuvuus, virheiden teko ja kärsimys ovat osa kaikkien elämää. Oman epätäydellisyyden hyväksyminen on helpompaa, kun huomaa, että kanssaihmisillä on samanlaisia kokemuksia, tarpeita ja toiveita. Epätäydellisyys ja vaikeudet kulkevat arjen ilonaiheiden rinnalla osana elämää. Yhteiset kokemukset ja yhteenkuuluvuuden tunne voivat vahvistua esimerkiksi vertaistukiryhmässä. Yhteenkuuluvuuden vastakohta on eristäytyminen muista ja kokemus, että on yksin ongelmiensa kanssa.

Tietoinen läsnäolo (mindfulness): Itsemyötätuntoinen suhtautuminen vaatii oman voinnin havainnointia sekä tunteiden huomaamista ja sallimista. Esimerkiksi kun huomaa olleensa pitkään stressaantunut, pysähtyminen ja oman olotilan havainnointi voivat johtaa myönteisten muutosten tekemiseen stressin vähentämiseksi. Tietoisen läsnäolon harjoittelu kasvattaa taitoa olla ikävien tunteiden ja ajatusten kanssa sen sijaan, että yrittäisi torjua vaikeat tunteet, mikä yleensä johtaa kärsimyksen pitkittymiseen.

Itsemyötätuntoista suhtautumista kannattaa harjoitella varsinkin, jos huomaa herkästi kritisoivansa itseään sen sijaan, että kohtelisi itseään ystävällisesti ja rakentavasti.