Neuromoninaisuuden tulisi näkyä työpaikoilla monenlaisina ihmisinä ja neuroesteettöminä toimintaympäristöinä. Psykologisesti turvallisessa työpaikassa on avoin ja hyväksyvä ilmapiiri, jossa jokainen voi olla oma itsensä ja jossa osataan rohkeasti puhua myös yksilöllisistä tarpeista, sanoo oppimisen tuen asiantuntija Marjo Naukkarinen.
ADHD, autismikirjo, oppimisvaikeudet. Neuromoninaisuuden käsitettä kuulee käytettävän usein vain silloin, kun puhutaan neuropoikkeavuudesta tai -epätyypillisyydestä. Todellisuudessa neuromoninaisuus on kuitenkin kattokäsite, jonka alle mahtuvat kaikki ihmiset neurotyypillisistä neuroepätyypillisiin.
− Koemme maailman ja prosessoimme tietoa kukin eri tavoin. Lisäksi meillä kaikilla on sekä yksilöllisiä vahvuuksia että kompastuskohtia. Neuromoninaisuus-termi auttaa meitä käsittämään erilaisuuden arvokkaana asiana ja kohtaamaan aiheen neutraalisti, sanoo oppimisen tuen asiantuntija Marjo Naukkarinen Kuntoutussäätiöstä.
Neuromoninaisuuden huomioiminen edellyttää psykologisesti turvallista ilmapiiriä
Naukkarinen korostaa, että neuromoninaisuuden huomioivasta työympäristöstä ei ole haittaa kenellekään – päinvastoin.
− Kukapa ei hyötyisi esimerkiksi joustavista työajoista, etätyömahdollisuudesta, mahdollisuudesta hiljaisiin työtiloihin, säädettävästä valaistuksesta, hyvästä akustiikasta, erilaisista työtä helpottavista teknisistä apuvälineistä sekä selkeistä opasteista, viestinnästä ja perehdytyksestä.
Työpaikalla kannattaakin tehdä kuntotarkastus, jossa kiinnitetään huomiota siihen, miten nämä rakenteet siellä toteutuvat. Neuromoninaisuuden tulisi näkyä työpaikoilla monenlaisina ihmisinä ja neuroesteettöminä toimintaympäristöinä.
Vaikka on tärkeä kiinnittää huomiota kaikkia hyödyttäviin asioihin, Naukkarinen muistuttaa, että yksilöllisiin tarpeisiin on vastattava ja tarvittaessa räätälöitävä työtä sen mukaisesti. Psykologisesti turvallisessa työpaikassa on avoin ja hyväksyvä ilmapiiri, jossa jokainen voi olla oma itsensä ja jossa osataan rohkeasti puhua myös yksilöllisistä tarpeista.
On hyvin yksilöllistä, haluaako ihminen kertoa omasta neuroepätyypillisyydestään vai ei. Avoimuutta saattaa vaikeuttaa se, että osaamisesta, kokemuksesta ja halusta huolimatta töitä voi olla vaikea saada, jos omista haasteista uskaltautuu kertomaan.
− Kaikilla meillä on vahvuuksia ja osaamista, mutta myös kohtaamme myös hankaluuksia ja me kaikki teemme virheitä, se on inhimillistä, Naukkarinen muistuttaa.
Sen lisäksi, että avoimuus helpottaa usein työn tekemistä ja mahdollistaa yksilöllisen tuen saamisen, se on myös työturvallisuusasia. On tärkeä puhua siitä, miten jokaisen vahvuudet saadaan esiin ja käyttöön.
Neuromoninainen työyhteisö edistää työhyvinvointia
Neuromoninaisessa työyhteisössä on tutkitusti paljon myönteisiä puolia – se luo työhyvinvointia kaikille, ruokkii monipuolista luovuutta ja ratkaisukykyä sekä auttaa innovoimaan uutta.
Esihenkilöiden rooli neuromoninaisuuden huomioimisessa on keskeinen.
− Esihenkilön on hyvä päivittää osaamistaan neuromoninaisuuden suhteen, mutta oman osaamisen lisäksi hänen on tärkeä viedä ymmärrystä koko työyhteisöön, Naukkarinen sanoo.
Jotkut työntekijät saattavat Naukkarisen mukaan kokea, että neuroepätyypillisen kollegan työn räätälöiminen tuntuu erityiskohtelulta. Tällaisen harhaluulon välttämiseksi esihenkilön tulee kertoa neuromoninaisuuden huomioimisesta yhdenvertaisuutta tukevana toimintana.
Työpaikat toimivat myös tärkeinä alustoina stereotypioiden murtamiselle.
− On yhteiskunnallisesti tärkeää, että työnantajat palkkaavat monenlaisia ihmisiä. Unohtamatta sitä, että me kaikki mahdumme lopulta saman neuromoninaisuuden sateenvarjon alle ainutlaatuisina yksilöinä, Naukkarinen kiteyttää.
Haluatko kuulla lisää aiheesta?
Webinaari: Neuromoninaisuus ja oppimisvaikeudet työelämässä
ma 12.5. klo 14.30–15.30, Teams
Kouluttajat: Marjo Naukkarinen ja Henna Väänänen, Kuntoutussäätiö
Ilmoittaudu 8.5. mennessä täällä.
Työpaja: Neuromoninaisuutta ja oppimisvaikeuksia huomioivat työkalut
ke 14.5. klo klo 13–15.30, Teams
Kouluttajat: Marjo Naukkarinen ja Henna Väänänen, Kuntoutussäätiö
Ilmoittaudu 12.5. mennessä täällä.
Kirjoittaja
Emma Nikka, viestinnän asiantuntija, Mielenterveyden keskusliitto
Teksti on julkaistu osana Mielihyvin duunissa 2.0 -hanketta, jossa Kuntoutussäätiö on yksi osatoteuttajista. Hankkeen rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF) osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Kestävän kasvun ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hanke on käynnissä 31.12.2025 saakka.
Teksti on julkaistu aikaisemmin hankkeen LinkedIn-sivulla 25.4.2025.
