Tiedämme lukivaikeudesta enemmän kuin koskaan – osittain lisääntyvän tutkimustiedon ja osittain kokemuspuhujien vahvistuvan äänen myötä. Toisille kyseessä on arkinen ominaisuus muiden joukossa, toisille häpeää tuottava kipupiste ja kolmannelle supervoima. Mutta mitä lukivaikeus pohjimmiltaan tarkoittaa?
Määritelmät muuttuvat
Lukivaikeutta on määritelty ajan saatossa eri tavoin. Aiemmin painotettiin älykkyyteen nähden heikkoa lukutaitoa, mutta nykyisin tiedetään, ettei lukivaikeus liity älykkyyteen. Tällä hetkellä painopiste on siinä, että lukutaito on yllättävän heikko suhteessa muuhun oppimiseen ja harjoitteluun.
Vuonna 2025 julkaistiin yli 70 asiantuntijan yhteistyönä laadittu uusi kansainvälinen määritelmä1. Se korostaa, ettei lukivaikeus ole yksiselitteinen ”on tai ei” -diagnoosi, vaan joukko piirteitä, joita esiintyy eri ihmisillä eri tavoin. Asiantuntijaryhmään kuului tutkijoita, opettajia, psykologeja, työelämän edustajia ja henkilöitä, joilla on omakohtaisia kokemuksia lukivaikeudesta.
Mitä lukivaikeus on?
Yleisesti lukivaikeudella tarkoitetaan lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, jotka johtuvat aivojen poikkeavasta kehityksestä. Taustalla ei kuitenkaan ole vain yksi ongelma, vaan useita tiedonkäsittelyn poikkeavuuksia, jotka voivat näkyä eri tavoin eri ihmisillä.
Keskeisin aivojen tiedonkäsittelyyn liittyvä taustatekijä on tutkimusten mukaan fonologisen prosessoinnin vaikeus eli vaikeus hahmottaa ja käsitellä puhutun kielen äänteitä. Kun äänteitä ei hahmota helposti, niiden yhdistäminen kirjoitettuihin kirjaimiin sujuu hitaasti ja virhealttiisti.
Fonologinen vaikeus ei kuitenkaan yksin selitä kaikkia lukivaikeuksia. Neuropsykologian erikoispsykologi Johanna Nukari, joka on väitöskirjassaan tutkinut lukivaikeuden kuntoutusta, kuvaa asiaa näin: Lukivaikeuden ydinpiirteiden, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksien lisäksi moni kokee rinnalla muitakin tiedonkäsittelyn haasteita. Esimerkiksi toiminnanohjauksen vaikeudet ovat lukivaikeuden yhteydessä yleisiä. Ne voivat ilmetä suunnittelun, aloittamisen tai asioiden loppuun saattamisen vaikeuksina. Myös uusien asioiden mieleenpainaminen voi työmuistin haasteiden vuoksi vaatia enemmän aikaa ja kertausta.”
Käytännössä lukivaikeus voikin näkyä monella tavalla. Se voi vaikeuttaa matematiikan oppimista, luetun ymmärtämistä tai vieraan kielen omaksumista. Usein se esiintyy yhdessä muiden kehityksellisten haasteiden, kuten ADHD:n tai kielihäiriön kanssa.
Mitä lukivaikeus ei ole?
Lukivaikeudella tarkoitetaan synnynnäistä lukutaidon omaksumisen heikkoutta, jolla ei ole yhteyttä näkökykyyn ja joka ei suoraan liity muihin kykyihin tai valmiuksiin. Vaikka moni lukivaikeutta kokeva on menestynyt luovilla aloilla, tutkimus ei tue ajatusta, että lukivaikeus itsessään toisi erityisiä vahvuuksia esimerkiksi luovuudessa. Jokainen on yksilö.
Lukivaikeus siis…
- ei liity älykkyyteen, kätisyyteen tai näköongelmiin.
- ei automaattisesti tarkoita erityislahjakkuutta.
- ei ole sama asia kuin aikuisiällä esimerkiksi aivovaurion seurauksena ilmaantuvat lukemisen vaikeudet.
Lisäksi etenkin tunnistamatonta lukivaikeutta saatetaan ympärillä tulkita väärin laiskuudeksi. ”Moni lukivaikeuden kanssa elävä ponnistelee muita selvästi enemmän esimerkiksi opinnoista selvitäkseen, mutta tulee kritisoiduksi yrittämisen tai harjoittelemisen puutteesta. Sellainen voi olla hyvin lannistavaa”, Nukari toteaa.
Uusi määritelmä
Lisääntynyt tieto mahdollistaa aiempaa kattavamman määritelmän lukivaikeudelle. Uudessa määritelmässä korostuukin lukivaikeuden yksilöllisyys ja moniulotteisuus sekä rinnakkaiset ilmiöt. Määritelmän sisältämät yhdeksän kohtaa on koottu oheiseen listaan.
Lukivaikeuden uusi määritelmä (Carroll ym. 2025)
- Lukivaikeus on joukko tiedonkäsittelyn vaikeuksia, jotka vaikuttavat lukemisen ja kirjoittamisen oppimiseen.
- Lukivaikeudessa jotkin tai kaikki lukutaidon osa-alueet ovat heikkoja suhteessa ikään, tavanomaiseen opetukseen ja ohjaukseen sekä muiden saavutusten tasoon.
- Kaikissa kielissä lukusujuvuuden ja oikeinkirjoituksen vaikeudet ovat keskeisiä merkkejä lukivaikeudesta.
- Lukivaikeuteen liittyvät hankaluudet esiintyvät jatkumona ja niitä voidaan kokea vaikeudeltaan eri asteisina.
- Lukivaikeuden luonne ja kehityskaari riippuvat monista geneettisistä ja ympäristötekijöistä.
- Lukivaikeus voi vaikuttaa myös muiden taitojen, kuten matematiikan, luetun ymmärtämisen tai vieraan kielen oppimiseen.
- Lukivaikeuden taustalla vaikuttavista tiedonkäsittelyn ongelmista yleisin on fonologisen prosessoinnin vaikeus (esim. fonologinen tietoisuus, fonologisen prosessoinnin nopeus tai fonologinen muisti). Fonologiset vaikeudet eivät kuitenkaan täysin selitä havaittua vaihtelua.
- Työmuisti, prosessointinopeus ja oikeinkirjoituksen taidot voivat vaikuttaa lukivaikeuden ilmenemiseen.
- Lukivaikeus esiintyy usein yhdessä yhden tai useamman muun kehityksellisen vaikeuden kanssa, kuten kehityksellisen kielihäiriön, matematiikan oppimisvaikeuden, ADHD:n tai kehityksellisen motorisen koordinaatiohäiriön kanssa.
Johanna Nukarin mukaan uusi lukivaikeuden määritelmä istuu suomalaiseen kontekstiin oikein hyvin. ”On hyvä, että kielialueen merkitys huomioidaan kansainvälisessä määritelmässä. Suomen kielen lähes täydellisen kirjain-äänne -vastaavuuden vuoksi meillä oikeinkirjoituksen haasteet ovat suhteessa pienemmässä roolissa.”
Nukari pitää hyvänä myös sitä, että määritelmässä huomioidaan lukivaikeuden monenlaiset ilmenemismuodot ja rinnakkaiset muut kehitykselliset vaikeudet. ”Tämän myötä tulee näkyväksi, miten monenlaisia haasteita lukivaikeuden kanssa elävät joutuvat kohtaamaan ja ratkomaan.”
Lopuksi
Lukivaikeuden uutta määritelmää työstäneet asiantuntijat toivat esiin, että vaikka ilmiö on moniulotteinen, lukivaikeuden käytännön tunnistaminen perustuu siihen, kuinka nopeasti ja oikein henkilö kykenee lukemaan2. Tätä voidaan arvioida kaikenikäisillä standardoitujen lukitestien avulla.
Samalla on tärkeää nähdä laajempi kuva: jokaisella on omat vahvuutensa ja haasteensa, eikä lukivaikeus yksin määritä ihmisen kyvykkyyttä tai arvoa. Lukivaikeus voi tehdä lukemisesta ja kirjoittamisesta työlästä, mutta se ei rajoita mahdollisuuksia oppia, luoda tai menestyä omalla tavallaan. Ja ehkä tärkeimpänä: kukaan muu kuin henkilö itse ei voi tietää, mitä lukivaikeus juuri hänelle merkitsee.
Kirjoittaja
Johanna Stenberg
Oppimisen ja mielenterveyden tuen kehittämispäällikkö, Neuropsykologian erikoispsykologi, PsM, väitöskirjatutkija
johanna.stenberg@kuntoutussaatio.fi
Lähteet
- Carroll, J.M., Holden, C., Kirby, P., Thompson, P.A., Snowling, M.J. and (2025), Toward a consensus on dyslexia: findings from a Delphi study. J Child Psychol Psychiatr. https://doi.org/10.1111/jcpp.14123
- Holden, C., Kirby, P., Snowling, M.J., Thompson, P.A. and Carroll, J.M. (2025), Towards a Consensus for Dyslexia Practice: Findings of a Delphi Study on Assessment and Identification. Dyslexia, 31: e1800. https://doi.org/10.1002/dys.1800
