Monella on kokemusta keskittymisvaikeuksista: ajatukset harhailevat, tehtäviin tarttuminen tuntuu vaikealta tai asioita jää kesken tai unohtuu. Tällaiset kokemukset voivat liittyä hetkelliseen stressiin, huoliin tai muuhun mielen kuormitukseen, mutta taustalla voi olla myös pidempiaikaisia tiedonkäsittelyn vaikeuksia esimerkiksi neurokehityksellisen häiriön, kuten ADHD:n, pohjalta.
Arkea selvästi haittaavia keskittymisen vaikeuksia tunnistetaan ja tutkitaan yhä enemmän palvelujärjestelmässämme. Keskittymisen vaikeuksia tutkittaessa onkin tärkeää erottaa, milloin on kyse ensisijaisesti tarkkaavuuden säätelyn häiriöstä ja milloin vaikeudet liittyvät enemmänkin psyykkiseen kuormitukseen tai muihin tekijöihin.
Kuntoutussäätiön Oppimisen tuen keskuksen asiakkailla toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin nuoria ja aikuisia, jotka hakevat apua oppimisen vaikeuksiin ja raportoivat samanaikaisesti mielenterveyden oireita. Tutkimuksen tavoitteena oli jäsentää koettujen tiedonkäsittelyn eli kognitiivisten vaikeuksien ja psyykkisen oireilun välisiä yhteyksiä sekä sitä, miten oirekokemukset liittyvät testisuoriutumisessa havaittaviin kognitiivisiin vaikeuksiin. Erityisesti keskittymisvaikeuksista tehtiin mielenkiintoisia havaintoja.
Tutkimukseen osallistui 808 henkilöä, jotka täyttivät Kuntoutussäätiössä kehitetyn oppimisen ja mielenterveyden ongelmia kartoittavan KOMO-kyselyn. Kyselyssä arvioitiin neljää tiedonkäsittelyn osa-aluetta: kielellisiä ja kirjallisia taitoja, tarkkaavuutta ja toiminnanohjausta, matemaattisia taitoja sekä hahmottamisen taitoja. Lisäksi kartoitettiin masennus- ja ahdistusoireita. Osalle osallistujista (n = 70) tehtiin laaja neuropsykologinen tutkimus, jonka avulla tarkasteltiin, miten koetut vaikeudet suhteutuvat testitasolla havaittavaan tiedonkäsittelysuoriutumiseen.
Mitä tutkimuksessa havaittiin?
Tutkimuksessa tarkasteltiin KOMO-kyselyn rakennetta ja sitä, miten tiedonkäsittelyssä ja mielen hyvinvoinnissa koetut ongelmat liittyvät toisiinsa. Taustalla oli psykiatriassa yleistynyt ajattelutapa, jossa mielenterveyden oireiden nähdään osittain heijastavan yhteistä psykopatologiaa aiheuttavaa taustatekijää sen sijaan, että ne muodostaisivat täysin erillisiä häiriöitä. Tähän sopien tutkimuksessa havaittiin, että masennus- ja ahdistusoireet kietoutuivat vahvasti yhteen eivätkä siis erottuneet toisistaan selkeästi erillisinä oireulottuvuuksina.
Kognitiiviset vaikeudet sen sijaan jäsentyivät selkeämmin erillisiksi osa-alueiksi. Esimerkiksi kielellisten, matemaattisten tai tarkkaavaisuuden vaikeuksien taustalla ei näyttänyt olevan yhtä yleistä kognitiivista tekijää, joka olisi selittänyt kaikkia koettuja oppimisen ja tiedonkäsittelyn vaikeuksia.
Kaikki koetut oppimis- ja tiedonkäsittelyvaikeudet eivät näyttäneet olevan pelkästään psyykkisen kuormituksen seurausta. Kuitenkin erityisesti keskittymisessä ja oman toiminnan säätelyssä koetut ongelmat olivat vahvasti yhteydessä psyykkiseen oireiluun, eli niitä esiintyi usein samanaikaisesti masennus- ja ahdistusoireiden kanssa. Sen sijaan muiden kognitiivisten vaikeuksien, kuten lukemisen tai matematiikan ongelmien, yhteys mielenterveysoireisiin oli selvästi heikompi.
Subjektiivisten kokemusten ja testisuoriutumisen suhde
Pienemmässä osa-aineistossa tarkasteltiin itsearvioitujen vaikeuksien yhteyttä neuropsykologiseen testisuoriutumiseen eli pärjäämiseen kielellisiä, matemaattisia tai hahmottamisen taitoja mittaavissa standardoiduissa tehtävissä. Yhteydet eivät vastanneet yksiselitteisesti KOMO-kyselyn osa-alueita. Esimerkiksi itsearvioidut kielelliset ja kirjalliset vaikeudet eivät näkyneet selkeästi vaikeuksina nimenomaan kielellisiä kykyjä tai lukutaitoa mittaavissa tehtävissä.
Matemaattiset ja hahmottamisen vaikeudet olivat johdonmukaisimmin yhteydessä heikompaan testisuoriutumiseen. Tämä yhteys näkyi matemaattisten tehtävien lisäksi laajasti muillakin kognition osa-alueilla, kuten yleisissä päättelytaidoissa, hahmottamisessa ja kielellisissä tehtävissä.
Yllättävänä tuloksena tarkkaavuudessa ja toiminnanohjauksessa koetut ongelmat eivät olleet lainkaan yhteydessä heikompaan testisuoriutumiseen vaan päinvastoin, nämä yhdistyivät parempaan pärjäämiseen neuropsykologisissa testeissä. Yhteys oli heikko ja aineisto monella tapaa rajoittunut, mutta yhteyden suuntaa voi pitää yllättävänä tästä huolimatta.
Miten tuloksia voidaan tulkita?
Tulokset viittaavat siihen, että koetut keskittymisvaikeudet eivät heijasta suoraan yleisiä kognitiivisia puutteita. Tämä tulos sopii aiempaan tutkimustietoon keskittymisvaikeuksien taustatekijöiden moninaisuudesta: keskittyminen on herkkä häiriintymään pienissäkin poikkeustilanteissa ja monenlaisista syistä.
Yllättävä havainto keskittymisvaikeuksien yhteydestä hieman parempaan kognitiiviseen suoriutumiseen voi kertoa esimerkiksi siitä, että omien keskittymisvaikeuksien tunnistaminen kyselylomakkeella edellyttää tietynlaista kyvykkyyttä, jota muut konkreettisempiin taitoihin liittyvät kysymykset eivät välttämättä vaadi. Kyvykkäämmät henkilöt voivat myös tunnistaa herkemmin hienovaraisiakin vaihteluita omassa suoriutumisessaan näillä alueilla.
Johtopäätökset
Tulokset osoittavat, että kognitiivisten vaikeuksien raportoiminen heijastelee monenlaisia asioita ja eri alueilla raportoidut vaikeudet poikkeavat toisistaan. Koettujen tiedonkäsittelyvaikeuksien yhteys mielenterveyteen vaihtelee osa-alueittain ja on erityisen vahva tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen kohdalla.
Lisäksi tulokset korostavat, että itsearviointimenetelmät eivät yksin riitä kuvaamaan kognitiivista toimintakykyä luotettavasti. Tämä korostuu erityisesti tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeuksissa ja siten esimerkiksi ADHD:n oireiden luotettavassa tunnistamisessa.
Käytännön työn kannalta tulokset tukevat ajatusta siitä, että kognitiivisia vaikeuksia tulee tarkastella aina osana laajempaa kontekstia. Keskittymisvaikeudet kulkevat käsikädessä monenlaisten oireiden ja liitännäisongelmien kanssa. Niiden arvioinnissa on tarpeen huomioida sekä psyykkinen kuormitus että muu kognitiivinen suoriutuminen ja käyttää useita toisiaan täydentäviä tiedonlähteitä.
Pelkkä kokemus keskittymisvaikeuksista ei siis vielä kerro niiden syystä, vaan taustalla voi olla hyvin erilaisia psyykkisiä ja kognitiivisia tekijöitä.
Tutkimusartikkeli:
Stenberg, J. K., Saarni, S. E., Nukari, J., Stenberg, J. H., & Rosenström, T. H. (2026). Joint factor structure of self-reported cognitive and affective problems in a help-seeking population. Journal of Clinical and Experimental Neuropsychology, 1–15. https://doi.org/10.1080/13803395.2026.2651921
Kirjoittaja
Johanna Stenberg
Oppimisen ja mielenterveyden tuen kehittämispäällikkö, Neuropsykologian erikoispsykologi, PsM, väitöskirjatutkija
johanna.stenberg@kuntoutussaatio.fi
